sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

sinä et ehkä ymmärrä

On liikaa ajatuksia jotta voisin keskittyä vain yhteen
Maailma on hengittänyt kanssani paikassa
jossa merenpinta on taivas ja kirkkaus valon leikkiä vaahtopäillä

Näen kuinka maailma lipuu eteenpäin
vääjäämättömästi kohti loppuaan
jota seuraa uusi alku
kun aurinko palaa matkaltaan

Aallokossa kysyn itseltäni sen mitä ei saa kysyä

Kuka olen?

En vastaa itselleni sillä tiedän että kysyjä ymmärtää
tuskallisuuteen asti rehellisesti minuutensa
ja myös sen että aina tulee olemaan asioita jopa oman kuoresi sisällä
joiden käsittämisessä pääset pidemmälle
mutta et koskaan perille

Sillä mikä sinä olisit
olisitko ihminen
jos todella pysyisit kuin kiveen hakattu
julma totuus
jos et muuttuisi
vaikka kivi murenee
halkeaa
ja palaa mereen?

Jos et olisi myös tietoisuuden lisäksi lempeä uni
ja unohdus
maailma joka sisälläsi avartuu kauemmas kuin kantaa kaiken näkevän katse
jos et olisi ajatusten
näkemäsi kauneuden
ja ihmeiden summa
olisitko vähemmän ihminen ?

Se joka kirjoittaa totuuksia kiviin unohtaa
että meri antaa
ja meri toivottaa takaisin kerran annetun

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Whisper your message to the waves, the echo will reach me.